Blogi: Sari Marita Ikäheimo 25.3.2024
Pia Perkiön laulun sanat alkoivat pyöriä mielessä ajatellessani koontia maaliskuun blogeista ” Tammikuu on pakkaskuu, helmikuu on hiihtokuu, maaliskuussa sulaa jää, jää, jää, huhtikuu jo lämmittää.” Ja kun maaliskuussa sulaa jää, alkaa sen alta paljastua se, mikä on syksyltä jäänyt piiloon. Mitä kaikkea meiltä jääkään huomaamatta ja jonkun alle, myös työelämässä.
Maaliskuun blogeissa on käsitelty suunnitelmallisen perehdyttämisen tärkeyttä, elämän mittaista oppimista ja monikielisyyttä työpaikoilla. Ella Karvinen sai itseni ajattelemaan, että jos uuden työntekijän vastaanottamiseen, perehdyttämiseen ja opastamiseen ei panosteta, on se paitsi uudelle työntekijälle hämmentävää ja ristiriitaista, myös huonoa työnantajakuvaa. Näinä aikoina, kun hyvistä työntekijöistä kilpaillaan, olisi hieno nähdä työpaikkailmoituksissa enemmän ”palvelulupausta” uudelle työntekijälle, jossa ensimmäinen olisi laadukas perehdyttäminen.
Hieman erilaisesta näkökulmasta puhuu Liisa Vilkki omassa blogissaan monikielisyyden haasteista työpaikoilla. Varsinkin asiantuntijatyössä, jossa ideointi ja kehittäminen on vahvasti osa työtä, olisi Liisan mielestä tärkeää saada tehdä sitä itselleen luontevimmilla kielellä. Itselläni ei ole kokemusta vieraskielisistä työkavereista, mutta jos ajattelen omalle kohdalleni tilanteen, jossa yrittäisin ideoida ja olla luova tai ilmaista itseäni esim. tunnetasolla vieraalla kielellä, jäisi ilmaisu rajoittuneeksi. Toimintatavoista on hyvä keskustella työyhteisöissä ja Liisa korostaakin dialogisen keskustelun merkitystä luottamuksen luomisessa, väärinkäsitysten selvittelyssä ja yhteisymmärryksen vahvistamisessa.
Kollegani Merja Hynynen asettui oppijan asemaan ja katsoi sekä taakse-, että eteenpäin omalla polullaan ja löysi paljon oppimaansa, jota on voinut hyödyntää elämässään ja siirtää myös osaksi työelämätaitojaan. Kuvitellaanpa tilanne, että olisimme itse kukin tulleet kohtaan, jossa emme enää oppisi mitään, vaan kiintiö olisi täynnä. Hyvin nopeasti huomaisimme, että emme kykenisi enää toimimaan työ- ja muussa ympäristössä, vaan junnaisimme osaamassamme, eivätkä asiat etenisi kovinkaan pitkälle. Luulenpa, että aivomme alkaisivat surkastua ja elämänlaatu laskea. Merja peräänkuulutti rohkeutta arvioida ja muuttaa toimintaamme – siis antaa mahdollisuus uudistua silloinkin, kun olisi helpoin mennä ’ niin kuin on ennenkin tehty ’. Siinäkään ei ole mitään vikaa, jos se edelleen palvelee.
Kirjoittaja on Sari Marita Ikäheimo, joka luonnehtii itseään SopuSoinnun laineilla kulkijaksi, Elämän etsijäksi, Kauneuden kokijaksi, Valon ja Ilon täyttämäksi. Sari Marita on toinen tämän sivuston perustajista ja ylläpitäjistä sekä yrittäjänä SopuSointu hyvinvointipalveluissa työnohjaajana, ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina, kouluttajana ja joogaopettajana.
Sari Maritan ajatuksiin ja palveluihin pääset tutustumaan LinkedInissä ja yrityksen sivuilla Sopusointu hyvinvointipalvelut